Sukuseuran kesämatka 2009
Matkakertomus 4.-7.6.2009; Viron linnat ja puutarhat
Kesäkuussa tehdylle matkalle osallistui kaikkiaan 32 henkilöä. Matkakertomuksen on tehnyt RISTO NIHTILÄ Hyvinkään Karjalaisista.
RISTO NIHTILÄ
VIRON LINNOJA, KARTANOITA JA PUUTARHOJA
Joukko Hyvinkään Karjalaisten jäseniä ystävineen retkeili kesäkuun alussa tutkimassa linnoja ja puutarhoja Suomenlahden eteläpuolella. Matkalaisia oli kolmisenkymmentä. Tärkeitä sanoja olivat matkalla kosteus ja perinne. Perinteelliseen suomalaiseen tapaan matka oli todella kostea. Kosteus oli onneksi pääasiassa sää-peräistä. Kolmena päivänä satoi ja kuuroili. Jostain syystä matkalaisten Aurinkobussi osui kohteeseen aina samaan aikaan sadekuuron kanssa. Matkan perinneosuus toteutui tutkittaessa linnojen ja kartanoiden näky-miä milloin sisältä milloin ulkopuolelta.
Onnistuneen matkan edellytyksiä ovat tehokkaat ennakkovalmistelut, avoin matkamieli ja hyvä matkaseura. Näitä tällä matkalla oli riittävästi. Matkan onnistumiseen auttaa myös, jos matkatavarat painavat vähemmän kuin matkarahat. Apua matkaan tarjoavat myös väljä aikataulu, tilava linja-auto, taitava kuljettaja ja hyvä matkaopas. Varsinkin vieraissa matkakohteissa on välttämätöntä palkata opas, joka tuntee ajoreitit, mielen-kiintoisimmat kohteet ja tarinat ja uusimmat paikkakunnan juorut. Näin pääsi käymään tälläkin matkalla.
Neljä matkapäivää oli teemoitettu sopivasti niin, että ensimmäinen päivä oli varsinainen linna- ja kartano-päivä. Toisena päivänä tutustuttiin luostariin ja muihinkin uskonnollisiin aiheisiin. Kolmantena päivänä oltiin perinteiden ja puutarhojen lumoissa ja neljäntenä päivänä jo käytettiin aikaa kotimatkaan ja tuliaisten hank-kimiseen.
POHJOISEN VIRON KARTANOITA
Eesti on kautta vuosisatojen ollut kartanoiden maa. Siellä on ollut yli 1200 tilaa ja rakennusta, joista on käy-tetty nimitystä moisio, linna tai kartano. Useilla kartanoilla on ollut mielenkiintoinen historia eri sukujen omis-tuksessa. Kartanoelämä on kiehtonut seurapiirejä. Kartanot ovat työllistäneet väkeä. Työpalkkojen maksu on ollut kunkin ajan tavan mukaista. Eestin historiaan on liittynyt useiden valtioiden valloitusretkiä. Vieraat isännät eivät aina ole välittäneet kartanoiden kunnosta. Pellot, puistot ja rakennukset ovat päässeet rappeu-tumaan. Maan uuden itsenäisyyden aikana monille kartanoille on saatu jälleen oikeat isännät, jotka ovat voimiensa ja rahavarojensa mukaan pyrkineet kunnostamaan kartanoitaan.
Joitakin kartanoita on isännöinyt viime sotia edeltänyt omistajasuku. Joitakin kartanoita omistavat yritykset ja moni kartano on päätynyt valtion tai kunnan omistukseen. Kartanoiden kunnostaminen ja ylläpito vaatii ra-haa. Rahaa on saatu avustuksina ja hankittu avaamalla kartanoiden ovet ja tarjoamalla tiloja matkailijoiden katsottaviksi ja asuttaviksi. Kartanoiden yhteydessä on museoita, oppilaitoksia, hotelleita ja kylpylöitä. Joi-hinkin kartanoihin on saatu EU:n avustuksia. Kunnostettavia kohteita kuitenkin riittää ja työtä on tarjolla myös kansalaisjärjestöille ja vapaaehtoisille. Kartanoiden historioissa riittää tutkimista. Rakennusten sisus-tus ja huonekalut on usein hävitetty ja perinnettä yritetään noudattaa rakentamalla uusvanhaa entisten pii-rustusten ja muistikuvien mukaan.
Päivän käyntikohteista ensimmäinen oli Palmsen kartano, johon oli tilaisuus tutustua vain ulkoa päin. Ko-mealtahan tuo näytti rakennuksineen ja puistoineen sateessakin. Kartanon läheiset alueet kuuluvat Viron yhteen laajaan kansalliseen luontopuistoon, jossa vaalitaan perinnemaisemia niittyineen, merenrantoineen, puineen ja puroineen. Puiston laidalla tai oikeastaan metsän keskellä on torppa, jonka mailla jo iäkäs paris-kunta hoitaa mahtavaa puutarhaansa. Kasvilajeja, puita, pensaita ja kukkia on varmaan satoja ja kaikista pidetään päivittäin hyvää huolta nyt jo vain omistajien voimien mukaan.
Sagadin kartanon sivurakennuksissa on hotelli ja metsämuseo. Päärakennuksessa on katseltavana suuria saleja ja kamareita ja mahtava ullakko isoine uuneineen. Se on nykyisin Lahemaan kansallispuiston keskus. Päärakennus on museo, mutta siellä voidaan järjestää myös juhlatapahtumia vaikkapa häitä ja konsertteja. Kartano on valtion metsähallituksen omistuksessa.
Vihulan kartano monine rakennuksineen sijaitsee sekin Lahemaan kansallispuiston alueella. Kartanon ohit-se virtava joki antaa maisemaan oman vehreytensä runsaan rantakasvillisuuden ja suurten puiden myötä. Kartanon entiseen jääkellariin on rakennettu toimiva ravintola, jonka ruokalistalla oli jauhelihakeittoa ja ka-nanrintaa.
Päivän viimeinen kartanokohde oli Saga Cliff Hotel & Spa. Nimensä mukaisesti siellä oli hotelli ja pienimuo-toinen kylpylä saunoineen ja porealtaineen. Rakennus on lähellä Suomenlahden rantaa. Rantatöyräällä on entinen Neuvostoliiton tutkatornirakennus, josta valvottiin Suomenlahden ja varmaan myös eteläisen Suo-men liikennettä. Tutkatorni on nykyisin hotellin kokoustiloina.
TÖRMÄILYÄ
Suomenlahden eteläranta on monin paikoin jopa 30-50 metrin korkuista rantatörmää. Maaperä on liuske-kiveä, jonka läpi virtaa mereen puroja. Osa puroista on kaivanut uomansa maaperän lävitse ja ruskeaa vettä syöksyy aukosta kuin vesiputouksesta. Eräs liuskekiven laji on väriltään ruskeaa palavaa kiveä eli rusko-hiiltä. Sitä on louhittu paikalta vuosikymmenien ajan. Sitä käytetään lämmitykseen ja sähkön tuotantoon siinä, missä varsinaista liuskekiveä käytetään rakentamiseen. Olipa joku tarinan mukaan tehnyt itselleen pa-lavasta kivestä saunankiukaan. Huonostihan siinä oli käynyt. Ensin oli palanut kiuas ja lopuksi sauna. Omaa palavan kiven kappaletta ei ole millään tahtonut saada syttymään. Sen sijaan matkarahaa saa paljon hel-pommin palamaan ostoksiin.
KURENMÄEN LUOSTARI
Todella vaikuttava nähtävyys on Kurenmäellä Pyhitsan nunnaluostari, jossa nykyisin noin 160 nunnaa asuu, rukoilee ja tekee työtä pelloilla ja puutarhoissa. Luostarialue on ollut pyhä paikka jo 1500-luvulta lähtien. Silloin joku paimen oli nähnyt mäeltä hohtavaa kirkasta valoa ja naisenhahmon sinisissä vaatteissa. Myöhemmin suuren tammen juurelta löytyi ikoni, joka kuvasi Neitsyt Marian kuolemaa. Ikoni on kuvattu nyt luostarin pääportin holvin kattoon.
Luostarin keskeinen rakennus on viisikupolinen Uspenskin katedraali, jossa on ortodoksiseen tapaan päivit-täin monenlaista toimintaa vainajien hyvästelystä, rukouksiin ja matkamuistojen myyntiin. Luostarialuetta lämmitetään puilla, joten pihan laidalla komeat halkotornit saavat matkailijat tarttumaan kameroihinsa. Lä-hellä luostaria on muitakin kirkkoja, nunnien hautausmaa ja pyhä lähde. Luostari on perustettu vuonna 1891. Se on saanut toimia omissa oloissaan myös Neuvostoliiton miehityksen aikana.
PEIPSIJÄRVI
Peipsijärvi on suuri vesi, jonka itärannalla on Venäjä ja länsirannalla Eesti. Järvi tarjoaa ranta-asukkailleen loistavat kalastusmahdollisuudet ja runsaat saaliit. Vallan maukas kala on järven valkolihainen kuha. Ran-noilla on vuosisatojen aikana viljelty sipulia ja siinä ohessa kurkkua ja sikuria. Kylät ja talot on rakennettu kuin nauhaksi järven rannalle usean kilometrin matkalle. Kylien asukkaat ovat pääasiassa ortodoksisesta uskonnosta eroavia vanhauskoisia, joilla uskonnon ohella on omat perinteiset tapansa lähes kaikessa elä-misessään. Järven takana on venäläinen kulttuuri ja lännempänä eestiläiset tavat. Vanhauskoiset ovat sit-keästi uskollisia perinteilleen omine juhlineen, pappeineen, nimineen, pukuineen ja puheineen. Erityisen kunnioittavasti he suhtautuvat perheeseen. Isoäiti on oikeastaan perheen keskipiste, jonka sanaa ja opetuk-sia varsinkin perheen naiset ja tytöt kunnioittavat. Vanhauskoiset siirtyivät Venäjältä länteen jo 1500-luvulla, mutta vasta keisari Nikolai II antoi heille luvan oman kirkon rakentamiseen.
Järven eteläisellä länsirannalla elää niin ikään ortodoksiuskonnosta omaksi ryhmäkseen eriytyneitä setu-laisia. Vanhauskoisten tapaan heilläkin on omat perinteet voimakkaina vaikuttajina vuosisatojen takaa. Setulaisten elämässä ovat tärkeitä ruokakulttuuri ja käsityöt varsinkin keramiikasta tehdyt astiat. Laulut ja tarinat ovat omintakeisia ja kiinnostavia. Perinteitä vaalitaan ja esitellään täälläkin omassa museossa kuten vanhauskoisetkin tekevät.
TARTTO
Tarton seudulla Ema-joen varrella on aikoinaan ollut Dorpat -niminen linna. Siitä on muistuttamassa nyt saman niminen hotelli. Tartto muistetaan ennen muuta yliopistokaupunkina. Yleisen mielipiteen mukaan yliopiston perusti sinne Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf. Neuvostoliitolla on tästä asiasta ollut omat mieli-piteensä. Suomalaiset muistanevat kaupungin Tarton rauhasta. Tarton yliopistossa opiskelee lukuisia suo-malaisia. Yliopisto on oikeastaan mukana koko kaupungin elämässä. Yliopiston puutarha ja vanhat raken-nukset ja koko yliopistoelämä antavat kaupungista sivistyneen vaikutuksen. Vanhaa kaupunkia on vielä jäl-jellä. Uuttakin on rakennettu. Nostalgisia näkymiä kohtaa puistoissa, patsaissa, raatihuoneen ympäristössä, Ruutikellarissa ja vanhoissa kirkoissa. Eestin neuvostomiehityksen aikana Tartto oli ulkomaalaisilta suljettu sotilasalue. Kerrotaan, että presidentti Kekkonen, niin yhtiön mies kuin, olikin sai käydä Tartossa puhu-massa, mutta yöksi hänet vietiin muualle. Neuvostoliittolaisten raskaasti rakentama sotilaslentokenttä oli tarkoin vartioitu kohde, jossa nykyisin pidetään autojen rompetoria ja kiitoradalle suunnitellaan muuta toi-mintaa. Tarttoon pääsee Tallinnasta myös junalla. Vanhaa tarttolaista rakennusperinnettä voi ihailla soppa-kaupungin osassa. Siellä katujen nimet ovat kuin keiton ainesosia. On papukatu, hernekatu ym.
KOTIIN PÄIN
Tartosta on hyvä tehdä retkiä autolla etelään kohti Otepäätä ja Värskaa. Siellä etelän suunnalla karjalainen voi torjua koti-ikävää katselemalla mäntymetsiä ja keikkumalla metsäteillä, jotka ovat kunnoltaan kuin koto-na Karjalassa nykyään. Karjalassa joku seurue oli valittanut paikalliselle asukkaalle teiden huonosta kun-nosta ja saanut selityksen, että suomalaiset sodan jälkeen sieltä lähdettyään jättivät tiet sellaisiksi.
Siinä matkan aikana vielä tarkastettuja kartanoita olivat Alatskiven, Sillanpään ja Sauen kartanot, jossa kai-kissa oli omat tarinansa ja kauniit puutarhansa. Puutarhojen kaupallista puolta sai kokea vielä ennen Tallin-naa Hansaplantin laajassa puutarhamyymälästä. Sieltä taisi taimituliainen luiskahtaa monen matkalaisen kassiin.
Jälleen kerran oli yhdessä tehty taivalta tällä kertaa vieraalla maalla. Aluksi osa matkalaisista hieman vie-raina kohtasikin toisiaan, mutta toivottavasti ystävinä ehdittiin erota. Matkassa on mukavaa matkan valmis-telu, matkan odotus, itse matka, mutta varmasti myös kotiin tulo.